Antti - Osa 6

 

1910's

Viikot vaihtui kuukausiksi ja Idan oli vaikea kohdata Liisa ja Juho Kustaa.
Häntä hävetti ja nolotti. Hän ei voinut kertoa todellista syytä, miksi hänen vanhempansa
heittivät hänet ulos kotoa.

Ida pelkäsi mitä tästä kaikesta seuraisi, jos salaisuus paljastuisi.

Mutta salaisuus alkoi olla vaikeampi pitää piilossa. Ida voi huonosti jatkuvasti ja
lihominen alkoi näkyä, vaikka hän kuinka paastosi.

Kyllä. Ida on raskaana Antille.


Ida yritti parhaansa mukaan osallistua tilan hommiin, vaikka kipu ja paha olo oli läsnä jatkuvasti.

Pian menehtyikin Liisan isä. Jussi-vaari haudattiin kirkon maalle.

Liisa peri isänsä tilan, sillä muita perijöitä ei ollut.

Jussi-vaarin kuoleman jälkeen talo oli hiljainen.

Juho Kustaa oli pahoillaan vaimonsa puolesta ja yritti antaa
Liisalle mahollisimman paljon tilaa surra.

Ja Liisa suri. Hän nukkui ja suri.

Ida teki Liisan päiväntyöt ja yritti olla hyvä emäntä suruajan ylitse.

Onneksi Antti auttoi Idaa jaksamaan, niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Antti pyykkäsi ja hoiti naisten töitäkin mukisematta, niin hänet opetettiin.
Ja oppi mennyt hyvin perille.

Vihdoin Liisa sai surustaan kiinni ja poistui sängystä.
On aika taas jatkaa omaa elämää, vaikka se tuntuisikin hyvin vaikealta.

Anna kävi useasti äitiänsä tukemassa, sillä hänetkin kasvatettiin hyvin.

Vaikka Annalla itsellään oli avioliitossa ongelmia alkoholisoituneen miehensä kanssa,
ei hän halunnut kuormittaa äitiään sillä tiedolla. Tällä menolla Anna tosin kuolee sisäisesti.

Liisa oli jaksanut leipoa Antin syntymäpäivän kunniaksi upean kakun.

Tarmo päätti maistaa kakkua ensimmäisenä.
mm... ja se kakku oli hyvää!

Antin syntymäpäiviä juhlittiin pienimuotoisesti, vain Ida antoi Antille lahjan.

Kun nuoripari oli kaksin, Antti huokaisi syvään.
Hän ei jaksanu enää salata raskautta vanhemmiltaan.
Vauvasta täytyy kertoa.


Juho Kustaa hoiti kasvimaata ja jutteli samalla linnunpelättimelle.
Elottomalle ja hiljaiselle on helppo kertoa ajatuksiaan.

Pieni suloinen kaninen hyppeli pihalla karkuun Tarmoa.
Voi ei!

Juho Kustaa nappasi kiusankappaleen syliinsä.
Voi Tarmo, sinä ihana pieni vintiö!

Kukaan - ei edes Juho Kustaa voinut tietää, että tuo kerta oli viimeinen kerta,
kun hän sylitteli rakasta kissaansa.

Tarmosta aika jätti yllättäen ja hän siirtyi kissojentaivaaseen.
Jäämme kaikki kaipaamaan Tarmoa.

Viimeiset kuukaudet olivat antaneet vain kuolemaa ja surua.
Ja lisää on tulossa..

Idan supistukset alkoivat vaikka vauvan ei pitäisi vielä syntyä moniin viikkoihin.

Ida rukoili, että vauva selviäisi.

🙈🙉🙊

Kiitos kun luit tämän surua täynnä olevan osan.