Oli vuosi 1894. Leppälässä, lähellä Venäjän rajaa on pieni tila, taloineen, aittoineen ja pienine peltoineen. Talossa asui onnellinen Koskenkorvan perhe, Isäntä, emäntä ja kaksi lasta.

Mutta ikävyydet saapuivat, kun tappava Kolera-tauti rantautui jo viidettä kertaa Suomeen.
Kolera iski vakavana myös Koskenkorvan perheenjäseniin.

Tila hiljeni, pelto harveni ja vähäinenkin karja kuoli.
Lopuksi menehtyi isäntä.. ja emäntä... sekä toinen lapsista.

Mutta ikävyydet saapuivat, kun tappava Kolera-tauti rantautui jo viidettä kertaa Suomeen.
Kolera iski vakavana myös Koskenkorvan perheenjäseniin.

Tila hiljeni, pelto harveni ja vähäinenkin karja kuoli.
Lopuksi menehtyi isäntä.. ja emäntä... sekä toinen lapsista.

Sinä vuonna Koleraan menehtyi 73 ihmistä.
Ja sinä vuonna Juho Kustaasta tuli Koskenkorvan tilan isäntä.

Mutta Juho Kustaa ei ollut aivan yksin, hänelle piti seuraa perheen Tarmo -kissa.

Juho Kustaa vietti aikaansa kissan kanssa paljon.... siis todella paljon.

Koska tila oli kuivunut ja Juho Kustaan täytyi jotenkin vielä elää niin hän alkoi istutus hommiin.
Hän istutti 3 omenapuuta sekä useamman tomaattipensaan.

Ja koska rahaakin piti saada jostain Juho Kustaa alkoi hioa taitojaan puukäsitöillä.
Hänestä tulisi vielä kuuluisa tekeleillään.

IIIK HIIRI! Tallissa on hiiri!

Juho Kustaa säikähti hiirtä niin kovin, ettei halunnut jatkaa enää puun vuolemista.
Ehkä seuraavalla kerralla sitten...

Hänestä tulisi vielä kuuluisa tekeleillään.

IIIK HIIRI! Tallissa on hiiri!

Juho Kustaa säikähti hiirtä niin kovin, ettei halunnut jatkaa enää puun vuolemista.
Ehkä seuraavalla kerralla sitten...

Mutta onneksi talossa asui kissa.
Kyllä Tarmo pitää huolen, ettei iso paha hiiri enää kiusaa isäntää.
Kyllä Tarmo pitää huolen, ettei iso paha hiiri enää kiusaa isäntää.
Koska Juho Kustaa piti eläimistä, hän teki tuttavuutta haikean oloiseen koiraan.
Ehkä koirasta tulee joskus vielä uskollinen ystävä.

Kun talossa ei ollut emäntää, Juho Kustaan täytyi opetella kokkaamaan itse.
Onneksi nälkäänsä söi mitä vaan, tällä kertaa lihaasoppaa.

Tarmokin odotti ruokaa kieli pitkällä

Sen verran surkea kokkaus kerta, että Juho Kustaa onnistui saamaan itsensä tuleen.

Ehkä koirasta tulee joskus vielä uskollinen ystävä.

Kun talossa ei ollut emäntää, Juho Kustaan täytyi opetella kokkaamaan itse.
Onneksi nälkäänsä söi mitä vaan, tällä kertaa lihaasoppaa.

Tarmokin odotti ruokaa kieli pitkällä

Sen verran surkea kokkaus kerta, että Juho Kustaa onnistui saamaan itsensä tuleen.

Ja siitä sitten koko uunin.
Tarmo -kissa pelastautui oitis, mutta Juho Kustaa jäi sammuttamaan rohkeasti liekkejä.

Talo säilyi ehjänä ja mies säilyi ehjänä... ja kiukkuisena.
Onneksi talo ei palanut kokonaan, syytä olla onnellinen siitä.

Juho Kustaa sytytti saunan ja sen lämmettyä istahti lauteelle.

Myös Tarmo tuli saunomaan isäntänsä kanssa

Siinä löylyissä miettien tulevaisuuttaan Juho Kustaa ymmärsi, että hän tarvitsee itselleen vaimon.
🙈🙉🙊
Kommenttia saa laittaa.
Joku tarkkasilmäinen saattoi huomata, että talossa oli matot 🙈
poistan ne seuraavaan osaan, jotta pysytään säännöissä.
Tarmo -kissa pelastautui oitis, mutta Juho Kustaa jäi sammuttamaan rohkeasti liekkejä.

Talo säilyi ehjänä ja mies säilyi ehjänä... ja kiukkuisena.
Onneksi talo ei palanut kokonaan, syytä olla onnellinen siitä.

Juho Kustaa sytytti saunan ja sen lämmettyä istahti lauteelle.

Myös Tarmo tuli saunomaan isäntänsä kanssa

Siinä löylyissä miettien tulevaisuuttaan Juho Kustaa ymmärsi, että hän tarvitsee itselleen vaimon.
🙈🙉🙊
Kommenttia saa laittaa.
Joku tarkkasilmäinen saattoi huomata, että talossa oli matot 🙈
poistan ne seuraavaan osaan, jotta pysytään säännöissä.
Oli tosi hyvä tarina jään odottamaan jatkoa!
VastaaPoistaKiitos. Itsekin oon kiinnostunut tästä haasteesta, kun ei tiedä mitä tuo tullessaan :)
PoistaOnpa kiva kun tarinoita tulee lisää!
VastaaPoistaItsellä oli muutama juonellinen tarina menossa, kun onnistuin vahingossa tyhjentämään koko blogin. Nyt uusi yritys :)
PoistaOdotan jatkoa. Tykkään lukee näitä tarinoita🙂
VastaaPoistaViimeistään huomenna 23.2. tulee seuraava osa :)
Poista