Antti - Osa 1

 

1910's

Aikaa oli kulunut.. lapset olivat varttuneet ja Liisakin täytti vuosia.
Jo huikeat 40 -vuotta!

Annasta oli tullut teini. Hän oli koulun lisäksi myös äitinsä opissa. Liisa halusi opettaa tyttärestään täydellisen vaimon jollekkin varakkaalle miehelle..  Kaksoset Aarne ja Antero olivat jo koululaisia ja meidän pieni Toivo Armas oli kasvanut myöskin.

Ja Antti, perheen esikoispoika, eli suvun perijä oli varttunut miehen aluksi.

Hän tulisi jäämään tilalle jatkamaan isänsä Juho Kustaan jalanjäljissä.

Oletko Antti valmis?


Posti oli jaettu ja mystinen kirje oli saapunut.
Juho Kustaa oli pelännyt tämän päivän tulevan vielä joskus. Kädet täristen hän luki kirjeen.



Liisa itki vuolaasti, kun Juho Kustaa kertoi kirjeen sisällöstä.
Juho Kustaa yritti lohduttaa vaimoaan kaikin keinoin.


Sitten oli kerrottava kirjeestä jälkikasvulle..


Antti kuunteli mitä isällä oli sanottavana.
Ei hän eikä varmaan kukaan muukaan perheenjäsenistä ollut valmis moiseen..


Ja niin tuli se aika kun kirjeessä olevaan kutsuun oli vastattava.
Ensimmäinen maailman sota oli lietsonut jo tovin Euroopassa
ja Venäjä sekä Saksa pyysivät vapaaehtoisia Suomesta.


Anna ei pitänyt lainkaan siitä, että isä oli suostunut vapaaehtoiseksi Venäjän armeijaan.


Vaikka suomalaiset oli vapautettu asevelvollisuudesta jo vuosia sitten niin silti
useat suomalaiset halusivat rintamalle, ja yksi heistä oli Juho Kustaa.


Juho Kustaa hyvästeli perheensä yksitellen ja Antin kohdalla hän muistutti, että tämä olisi nyt perheen pää ja talon isäntä ja joutuisi hoitamaan myös raha-asiat.


Hei hei Juho Kustaa, nähdään taas pian!



Isän lähdettyä Anna ja Antti alkoivat spekuloida mitä sodassa tapahtuu ja kuka voittaa.
Anna ilmaisi pelkäävänsä, ettei isä tule enää takaisin vaan kaatuu rintamalla.


Myös Tarmo otti Juho Kustaan lähdön raskaasti ja päätti karata pois.
Toivottavasti Tarmo tulee pian takaisin, eikä jäädy ulkona, kissat kun ei ole talvieläimiä.


Liisa oli lähtenyt keräämään ajatuksiaan ja jättänyt lapset oman onnensa nojaan.
Mikä tarkoitti sitä, että Annan täytyi hoitaa nuoremmat sisarukset.


Antti oli kutsunut Matin ja hänen pikku sisarensa Liisa Marian kylään.
Hyvä seura sai paremmalle mielelle.


Anna päätti lämmittää saunan ja kutsui Liisa Marian rentoutumaan.


Liisa Maria ei kauaa saunassa viihtynyt vaan peseytyi sukkelasti ja palasi takaisin taloon.
Anna jäi vielä nauttimaan hiljaisuudesta ja lämmöstä.


Liisa Maria löytyikin kiinnittyneenä Anttiin suustaan.
Tuleekohan heistä pari?


Vieraiden lähdettyä Anna koki velvollisuutensa valistaa veljeään.
Antti tosin kertoi tietävänsä mitä tekee. Hmm.. näinköhän?


Anna meni viilentymään terassille, kun näki hahmon seisovan pihalla.
Onkohan se varas! Ei, ei onneksi. Se oli MATTI.


Matti oli palannut takaisin tunnustamaan rakkauttaan Annalle.
Miten tähän pitäisi suhtautua?
Antautua ja mennä tunteiden vallassa vai antaa rukkaset?

Mitä Annan pitäisi tehdä?

🙈🙉🙊
Pahoittelen pitkää taukoa!
Tarina jatkuu loppuun asti vaikka taukoja tulisikin henk.koht. syistä.

Juho Kustaa - Osa 14

1900's


Liisa jatkoi maalausharrastustaan. Taidot oli kehittyneet jo paljon paremmiksi ja Liisa pystyi maalaamaan maisemakuvia. Rahaakin tauluista sai nyt enemmän.


Juho Kustaa vei Antin kalaan ensimmäistä kertaa. Tästä voikin alkaa isän ja pojan yhteinen harrastus.


Antti nosti järvestä mystisen aarrearkun.
Arkku sisälsi pieniä värikkäitä kiviä, joista perhe sai paljon rahaa myydessään ne eteenpäin.


Tarmo oli tovin jo asunut navetassa ja alkoi nauttia elämästään kun ei tarvinnut istua ja odottaa, että joku laskee ulos ja sisään. Navetan ovet kun olivat aina auki.

Antero oli jälleen karannut ja kipsutelluy navettaan. Mahdollisesti Anterolla on ikävä perheen
kissaa ja  haluaa olla siellä missä Tarmokin on. Söpöä.

Koskenkorvan perheellä oli kaikki hyvin. Tila kukoisti ja kaikki olivat iloisia ja onnellisia.


Ainakin melkein kaikki...
Anna osoitti vieläkin mieltään ja käyttäytyi uhittelevasti äitiään kohtaan.
Kumpa tämä varhaisteinin elämänvaihe päättyisi pian ja Anna olisi taas ihana kiltti itsensä.


Ja niin juhlittiin Juho Kustaan 30-vuotis syntymäpäiviä.
Nälkäinen synttärisankari leikkasi kakusta palasen ennen kynttilöiden puhaltamista ja aiheutti täten harmin Liisalle ja Annalle. Mutta paljon onnea silti!


Sauna pistettiin tulille ja vanhemmat pääsivät rentoutumaan pieneksi hetkeksi.
Juho Kustaa ei kuitenkaan malttanut vain rentoutua.


Hän hivuttautui vaimonsa viereen ja suuteli tätä hellästi ja romanttisesti.
Ja voitte vaan kuvitella miten yksi asia johtaa toiseen


Liisa oli kutsunut perheen koolle ja kertoi innoissaan epäilevänsä odottavansa jälleen.
Perhe saattaisi saada uuden jäsenen.


..Ja epäilys osui oikeaan.


Talvi oli täällä.
Ensilumi täytti maan todella nopeasti ja lunta oli pian jo kinoksittain.


Lapset kiirehtivät heti ulos nauttimaan lumesta. Anna ja Antti rakensivat ison lumiukon tontin reunalle.
Lumiukko sai nimekseen Kyösti Luminen.


Juho Kustaa panikoi ja hermoili kun Liisan synnytys käynnistyi.
Onhan se pelottava hetki, kun äidin ja vauvan henki on vaarassa

Ja niin syntyi perheen nuorimmainen. Terve pieni poika.
Ja koska vauva oli niin toivottu, sai lapsonen nimekseen...

..Toivo Armas

Sillä joulu oli jo seuraavana päivänä Juho Kustaa lähti kuusen metsästykseen.
Hän halusi viedä kotiin muhkean ja kauniin kuusen koristeltavaksi.

Liisa tanssahteli ja lauleskeli kuusen ympärillä. Kuusi oli kaunein mitä hän oli koskaan nähnyt.
Juho Kustaa katsoi vaimoaan onnellisena. Jälleen yksi vuosi onnistunut.

Kun aamulla oltiin ensin käyty saunassa ja joulukirkossa päästiin joululahjojen kimppuun jotka,
olivat ilmestyneet sinä aikana. Joulu oli maailman paras juhlapäivä kaikkien mielestä.

Liisa oli rehkinyt koko päivän Joulun juhla-ateriaa perheelleen.
Oli kinkkua, perunaa, herneitä ja imellettyä perunasosetta.


Tarmo vietti joulun ulkona ja peuhasi lumessa.
Se syöksyi pumpulilumen syvyyksiin häntä heiluen.




🙈🙉🙊
Koskenkorvan perhe sai kun saikin toivomansa vauvan;
Toivo Armaan.

Juho Kustaa - Osa 13

 

1900's

    Liisan raskaus oli mennyt kesken ja suru oli suuri.  Liisa masentui ja sulkeutui kammariin viikoiksi,

niinä aikoina Juho Kustaalla oli paljon töitä tehtävä.

Juho Kustaa opetteli tekemään sellasta ruokaa jota lapsetkin söivät valittamatta.
Tässä tapauksessa kyse oli täytetystä leivästä, mutta Juho Kustaa oli itsestään ylpeä.

Lasten hoitaminen sujui ihan moitteettomasti, vaikkei sitä hirveästi oltu ensisijaisesti tehtykää. 

Aarne ja muutkin lapset pysyivät tyytyväisinä.

Kaksosilla oli jokin ihmeellinen tarve kuitenkin sotkea paikkoja, joko äidin maaleilla tai jauhoilla.
Jos jauhoilla sotkeminen toistuu liian useasti ne loppuvat vielä kokonaan. Sitten ollaankin pulassa.

Anna ja Antti helpottivat isänsä taakkaa ja pitivät pikkuveljilleen seuraa.
Kaksoset olivat hyvin kiinnostuneita isosisaruksien tarinoista.

Anna kertoi kaksosille haltijajumalista Pellonpekosta ja Äkräästä.
Kuinka Pellonpekko pisti ohran kasvamaan ja siitä kuinka Äkräs antoi hyvää satoa.


Juho Kustaa kävi poimimassa syksyn viimeisen sadon. Omenapuu oli jo ihan kuivunut.


Kaikki olivat unohtaneet Anteron. Raukka istua kökötti köntsät housuissa usean tunnin ja vasta kun vielä ehdittiin kehua Juho Kustaan lastenhoito taitoja.

Anna ja Antti saapuivat koulusta takaisin kotiin. Opettajana oleva Neiti Nieminen oli ollut oikein mukavalla päällä, eikä kukaan oppilaista saanut kepistä sormille.


Juho Kustaa vei Tarmon ulos ja pahoitteli rakkaalle lemmikilleen sitä, että hänen vaimo tämän edelle. Tarmosta tuli virallisesti nyt navettakissa, eikä sillä ole enää lupaa tulla taloon sisälle.

Koska Juho Kustaa ei ollut pitkiin aikoihin tehnyt puutöitään, hän päätti mennä piipahtamaan ladossa ja uppoitui ehkä liian pitkäksi toviksi puuhommiin. Hän onnistui unohtamaan lapset kokonaan. Apua!

Antti ja Anna tekivät kiltisti kotitehtäviä, joita Neiti Nieminen oli oppilailleen määrännyt.
Kaunokirjoitusta. Anna piti siitä, mutta Antin oli vaikea kirjoittaa kauniisti.


Liisa oli poistunut huoneesta ja löytänyt yksin sorkevan Aarnen.
Ehkä onkin jo aika yrittää keskittyä perheeseen jälleen, sillä ei miehestä ole naisten hommiin.

Juho Kustaa oli etsinyt paniikissa salaa kadonnutta Anteroa. Onneksi poika löytyi navetasta lehmien luonta ja Juho Kustaa voi huokasta helpotuksesta. Onneksi kukaan ei saa tietää..

Huomatkaa Tarmo heinäkasassa!

..liian myöhäistä. Liisa näki ja kuuli kaiken.
Liisa oli kyllä vihainen Juho Kustaalle lapsen kadottamisesta, mutta enemmän hän oli vihainen itselleen. Hän antoi tämän tapahtua, sillä ei ollut itse vahtimassa lapsiaan.

Juho Kustaa siivosi maaleja lattialta. Toivottavasti kaikki lähtee pois.

Liisa ryhtyi vihellellen kotitöihin. Olihan hän ollut kauan kammarissa, niin työnteko alkoi tuntua mukavalta vaihtelulta. Tarmokin tuli paikalle katsomaan Liisan työntouhua.

Sadonkorjuun juhla oli ovella. Liisa päätti ylittää itsensä ja alkoi kokata jotain uutta ja herkullista.


Kello kilkatti niin kovaa, että se kuului navettaan asti. Kello merkitsi sitä, että perheen yhteinen ruoka-aika koittaa ja kaikki pääsevät kertomaan päivän tapahtumistaan.

Liisa oli ylittänyt todellakin itsensä. Hän oli valmistanut lihaa sekä kalaa
ja koristellut pöydän pihalta löytyneillä lehdillä ja kurpitsoilla.

Liisa ja Anna pääsivät saunomaan miesten jälkeen.
Jälkilöylyt olivat haaleat, mutta Liisa nautti niistä enemmän.

Mukana saunaan tullut Tarmo säikähti Annan roiskimaa vettä.


Äidin suruaika muutti Annaa ja hänen ajatusmaailmaa.
Hän tunti olonsa kapinalliseksi ja päätti että aikoo vielä haastaa vanhempien auktoriteerin.

Juho Kustaa ja Liisa keskustelivat pitkän tovin lähiaikoina tapahtuneista asioista.
Raskauden päättymisestä, suruajasta sekä lapsista ja tulevaisuudesta.

He sopivat yhdessä, että keskittyvät siihen mitä heillä jo oli.
Heillä oli ihanat lapset ja taloudellisesti kaikki hyvin.
Ennen kaikkea heillä oli toisensa.


🙈🙉🙊

elämä jatkuu..

KILPAILU
Kommentoi juonenkäänne tai jokin toiveesi tarinan suhteen.
Yksi niistä valitaan mukaan arpomalla ja se liitetään johonkin tulevaan jaksoon.