Antti - Osa 2

1910's

 

Talvi jatkui ja Juho Kustaa oli vieläkin hoitamassa velvollisuuttaan.
Liisa touhusi Toivo Armaan kanssa pihalla.
Päivät piti pitää kiireisenä, jotta ei tullut aikaa ajatella ja pelätä miehensä puolesta.


Toivo Armas silitteli kotiin palannutta Tarmoa.
Älä enää karkaa Tarmo!

Liisa piti päivät todellakin kiireisenä ja tällä kertaa niin kiireisenä,
että aika ei riittänyt taaperon kylvetykseenkään. Raukka lemuaa.


Anna kävi tapaamassa Mattia, joka viimeeksi tunnusti rakkauttaan Annalle.
MUTTA.. selvisikin, että Matti halusikin jotain aivan muuta.

Anna haukkui Matin pystyyn ja poistui.
Hän aikoisi kyllä odottaa avioliittoon, aivan niin kuin isä ja äitikin.


Anna mietti vielä Matin iljettävää ehdotusta navetassa.
Miksi miehet ovat tuollaisia.. hyi..


Kop Kop, kuuleeko perhe?
Juho Kustaa kolkutti oveen, hän oli päässyt ensimmäiselle
lomalleen ja päätti yllättää perheensä.


Anna itki ilosta ja onnesta. Isä oli elossa.
Anterokin riensi juoksu jalkaa paikalle, kun kuuli isän tulleen kotiin.


Juho Kustaa kertoi mitä kaikkea oli tapahtunut.
Anna ja pojat kuuntelivat kauhulla, kun isä kertoi hänen ystävänsä kaatuneen.


VOI TARMO!
Sillä oli ollut ihan hirveä ikävä Juho Kustaata ja tietenkin Juho Kustaalla Tarmoa,
olihan se ollut pennusta asti sen paras ystävä.
 

Kun päivä oli vietetty perheen kesken oli aika viettää kahden keskeistä aikaa vaimon kanssa.
Jääkö Toivo Armas viimeiseksi lapseksi vai siunaantuuko heille lapsia vielä lisää?


Sitten jälleen taas hyvästeltiin Juho Kustaa.
Ole varovainen siellä sotatantereella!


Antti katsoi ovelta kun isä lähti. Hän oli vihainen koko sodasta ja vannoi ettei itse koskaan
lähtisi sotaan ja jättäisi perhettään kärsimään.


Liisa aloitti uuden maalausprojektinsa. Hän sai inspiraation miehestään.
Kankaalle ilmestyi pian upea vartaloinen vahva mies.


Antti valmisteli koulu esseetään vaikkei yhtään innostanut.


Onneksi Anna sattui paikalle ja Antti lahjoi siskonsa tekemään sen puolestaan.
Antti lupasi ottaa kontolleen pikkuveljen hoidoin sekä navettatyöt.


Liisa siivosi tupaa ja lauleskeli. Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu.
Juho Kustaa tulee pian takaisin kotia ja kaikki on taas kuin ennenkin.
Eikö niin?


Toivo Armas istui lattialla ja kuunteli äitinsä lauluja.
Hän oli saanut pöydältä kurotettua lautasen, jolla oli puoliksi syöty kylmä ruoka.
Ruokaa nauttiessa on hyvä tyhjentää edelliset mahasta pois.


Liisa vaihtoi vaipan sukkelaan ja heitti likaisen kakkavaipan olkansa ylitse..
Mikäs siinä, kunhan lapsi ei ota oppia vanhemmastaan.

Antti luki veljelleen iltasatua. Saduksi valiutui Kalevalan runot ja tarinat.
Toivo Armas piti erityisesti aivan alusta, jossa maailma syntyi Sotkan munasta sekä siitä kun Väinämöinen takoo rautaisen hevosen ja ratsastaa sillä veden päällä.


Lypsämisestä Antti ei oikein välittänyt, mutta koska hän oli luvannut hoitaa Annan työt
niin olihan ne sitten hoidettavakin. Sen siitä saa kun ei hoida omia koututehtäviä itse.


Antero leikki ulkona muiden ollessa sisällä.
Vaikka ulkona oli kylmä, niin se ei Anteroa haitannut..
eikä kyllä lehmääkään, kun oli oikein karannut navetasta ulkoilemaan..

Muut touhusivat sisällä. Liisa kopotteli Toivo Armasta
ja Antti jutteli Aarnen kanssa myyttisistä olennoista.

Liisa käski Antin mukaansa peltotöihin ja jätti Annan lapsenvahdiksi.


Pikkuveljet olivat kauheita riiviöitä. Anna oli aivan loppu!
Aarne hyppi levittämiensä roskien päällä ja Toivo Armas kerjäsi jatkuvaa huomiota.
Eikä kumpikaan totellut yhtään mitään..

..Silloin Anna päätti ettei halua koskaan lapsia.

 

🙈🙉🙊

Muuttaako Anna vielä mieltään?
(tarina jatkuu...)